Piirisarjan kevätkausi pelattu

Eilen päätettiin piirisarjan kevätpuolisko ja meno oli hurjaa. Jo lähtökohdat peleihin oli karut; edellisenä iltana tuli tieto, että 6 pelaajaa ei pääse mukaan peleihin. Meidän joukkueelle tämä tarkoitti, että meidän kahdella joukkueella olisi käytössä yksi yhteinen varamies käytössä. Juuri ennen pelejä tuli tieto, että yksi pelaaja on sairastunut, joten varamiehiä ei ollut enää sitä yhtäkään. Joukkueet saivat kuitenkin tsempattua toisensa pelaamaan.

Ensimmäisessä pelissä SiPS sinisen joukkueesta loukkaantui yksi pelaaja, joten joukkue meni loppu pelin yhden vajaalla, tappio tuli. SiPS valkoiselle loukkaantumisia ei onneksi tullut ja he saivat taisteltua ekasta pelistä tasurin. Toisiin peleihin lähdettiinkin sitten näyttämään luonteen lujuutta. SiPS sininen oli tässä vaiheessa 2,5 miestä vajaalla jo heti alussa; 2 pelaajaa loukkaantuneena ja yksi polvi teipattuna, tappio tuli. SiPS valkoisen taistelu oli tiukka, he pääsivät aloittamaan pelin täydellä miehityksellä ja itseluottamusta ja tsemppiä pumpattiin ennen peliä hurjasti. Peli pelattiin hurjalla sisulla alusta loppuun ja jossain vaiheessa tämäkin joukkue jäi kaksi miestä vajaaksi; yksi loukkaantui puolustaessaan vastustajan pois maalinteko paikalta ja pyöri katsomorakenteisiin asti ja kopsahdus piti miehen sivussa hetken aikaa. Hetki tämän jälkeen vastustajan nappulat kopsahtivat yhden pojan jalkaan ja hänkin tarvitsi pienen breikin. Pojat pelasivat tästäkin huolimatta kaikki tilanteet loppuun asti, eikä luovuttamisesta ollut tietoakaan. Pelin viimeiset minuutit olivat pelkkää selviytymistaistoa, mutta pojat kannustivat toisiaan ja jaksoivat tsempata loppuun asti; lopputulos: VOITTO!

Kaiken tämän selostuksen tarkoitus minulla on vain ilmaista se, miten hurjan ylpeä olen meidän pojista! He osoittivat todellista luonteen lujuutta ja joukkuehenkeä. Minulle joukkueenjohtajana lopputuloksella ei ole mitään väliä, mutta eilisen taistelun katsominen toi kyyneleet silmiin; meidän pojat on huikeita tyyppejä!

Loppuun haluan vielä nostaa esille tuomarit ja meidän aikuisten suhtautumisen heihin. Aihe on ollut mediassakin paljon esillä ja minusta se on tärkeä. Me aikuiset olemme suurin lapsiin vaikuttava voima ja meidän joukkueessa on aina painotettu sitä, että tuomari tuomitsee, ei pelaajat eikä katsojat. Joskus tilanteet tuntuvat epäreiluilta ja vaikka tuomari tuomitsisikin "väärin", niin tuomari on tuomari ja hänen päätöksenä pitää ja pelin on jatkuttava. Kaikille meistä sattuu virheitä, mutta varsinkin meidän 10-vuotiaiden lasten peleissä tärkeintä on, että me aikuiset opetamme lapsille toisten ihmisten kunnioittamista ja se lähtee siitä, miten me puhumme toinen toisillemme eikä aikuisten törkyiset huutelut kuulu tähän millään muotoa. Meidän poikien kohdalla tuomareihin suhtautuminen on koko ajan muuttunut kunnioittavammaksi ja minä ajattelen, että suurin syy tähän on, että tuomarit ovat jaksaneet ohjata poikia peleissä ja jos epäreilulta tuntuva tilanne on tullut vastaan, on tuomari käyttänyt aikaa siihen, että on selittänyt, miten hän on nähnyt tilanteen. Suuren suuren kunnianosoituksen haluan antaa myös meidän joukkueen kaikille valmentajille, jotka ovat poikia ohjanneet. Kyseessä on kuitenkin joukkue, jossa pelaa 8-10-vuotiaita lapsia, he harrastavat jalkapalloa puhtaasti rakkaudesta lajiin. Iso kiitos myös koko ajan aktiivisemmille vanhemmille, jotka jaksavat kuskata lapsiaan peleihin ja antaa heille mahdollisuuden kasvaa lajin parissa.

Joukkuehenki, sisu ja sielu, siihen kiteytyy piirisarjan kevätkauden päätös!

ystävällisin terveisin,

maailman ylpein jojo Hanne-Maria